Pelko ei kuole – yhteenveto

Sofi Oksasen Puhdistus saa romaanin yleiseen tunnelmaan verrattuna onnellisen lopun. Yksityiskohtaisia paljastuksia en tahdo tehdä, mutta suureksi riemukseni Zara nousee romaanin lopussa siivilleen, lentääkseen kenties valoisampaan tulevaisuuteen. Toivo, yksi romaanin teemoista, palkitaan.

Toivoa käsitellään romaanissa useista eri näkökulmasta. Silloin tällöin toivo loistaa poissaolollaan, mutta toisaalta romaanissa irvaillaan myös turhalla toivolla, jota tytönhentukat sinisilmäisinä elättelevät tulevaisuudestaan. Toivo pilkahtelee myös valopilkkuina romaanin kerronnassa; iljettävien yksityiskohtien lisäksi kuvaillaan myös maailman hullaannuttavinta tunnetta – rakastumista.

Muita romaanin teemoja ovat muun muassa syyllisyys, väkivalta ja lamaannuttava pelko. Erityisesti Aliide Truun elämä tuntuu purjehtivan kärsimyksistä vastoinkäymisiin ja lopulta pohjattomaan pettymykseen. Aliiden aviomies ja lapsi ovat vain onnetonta kulissia, eikä vanhan naisen teini-iästä asti kantanut rakkaus saa vastakaikua.

Minun mielestäni yksi romaanin mielenkiintoisimmista teemoista käsittelee yksilön avuttomuutta yhteiskunnallisten muutosten myllerryksissä. Aliide kokee yhteiskunnallisen järjestyksen muuttuvan kerta toisensa jälkeen niin, että hän joutuu yhä uudelleen hylkäämään omat arvonsa ja omaksumaan uudet opit ja normit. Hän saa osakseen pilkkaa ja syytöksiä, vaikka hänen valinnoilleen ei ole vaihtoehtoja. Kommunistikulissin takana Aliide on kuitenkin se pikku-Liide, joka tietää elämänsä olevan pelkkää petosta.

Lukuiset teemat kulkevat koko tarinan ajan mukana, ja ne toistuvat erilaisissa yhteyksissä ja eri henkilöiden elämissä. Kaikkitietävä kertoja antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää ongelmien pysyvyys; pelko ja väkivalta eivät ole sodan mukana haihtuneet, vaan ne väijyvät piilossa ja koettelevat yhä ihmisiä.