Ilmiö pureskeltavaksi

Tynnyrissä on täytynyt horrostaa viime vuodet, jos ei ole sanaakaan kuullut violettitukkaisen kirjailijan violettikantisesta romaanista. Sofi Oksasen Puhdistus on ilmiö ja puheenaihe, eikä kirjailijakaan kaipaa esittelyjä. Finlandia-palkinnosta, Runeberg-palkinnosta ja kaikesta mediahuomistaan huolimatta jätin kuitenkin romaanin kirjahyllyyni menestystä ja pölyä keräämään. Syynä uuden tulokkaan laiminlyöntiin oli varmaan alitajuinen kapina tällaisia valtavirtavillityksiä kohtaan.

Nyt äidinkielen kurssin tehtäväksi tuli pitää blogia jostakin nykyromaanista. Hittiromaanin ympärillä pölisevä uutuuden huuma oli alkanut sopivasti laskeutua, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Puhdistin pölyt violetin nidoksen pinnalta ja löysin vanhan virolaisen naisen kultaisen korvarenkaan ja harmaantuvia haivenia.

Tiedän etukäteen aika paljon Puhdistuksen juonesta, miljööstä, henkilöistä ja teemoista. Tapahtumapaikkana on vastaitsenäistynyt Viro, jonka maaseudulla toinen romaanin päähenkilöistä asuu. Juoni rakentuu kahden naisen rankkojen elämänkokemusten ympärille ja romaanin takakannen mukaan romaani antaakin äänen "sodan, kommunismin ja sorron uhreille". Käsitykseni mukaan romaanissä käsitellään vainoa, sortoa, petosta ja epävakaissa olosuhteissa naisiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä.

Tehtävänantonani on tarkastella erityisesti romaanin kerrontaa ja kerronnan vaikutuksia lukukokemukseen ja teemojen ymmärtämiseen. Henkilökohtaisesti minua kiinnostavat myös syyt, jotka tekevät Puhdistuksesta palkitun sensaation.

Odotukseni ovat luonnollisesti korkealla, mikä on syytä pitää mielessä kirjaa lukiessa. On varauduttava pettymykseen ja muistettava, että myös romaanin julkaisemisen ajankohta on voinut vaikuttaa kirjan saamaan suosioon. Toisaalta on uskallettava kyseenalaistaa ja tehdä omia päätelmiä.

Huomenna aion kääntää sivua ja katsoa virolaisnaista rohkeasti silmiin.