Zarankaan elämä ei ole ollut kukkasilla tanssimista, vaan Venäjältä Viroon kulkeutunut tyttö on ajautunut pomolleen orjuutetun prostituoidun asemaan. Murhattuaan pomonsa Zara pakenee huoran elämäänsä paljain jaloin Viron yössä ja kuin ihmeen kaupalla selviää isotätinsä takapihalle. Järkyttävistä tapahtumista huolimatta lukijan on helppo nauttia Zaran tarinasta, sillä toivo elää valokuvassa, jota hän kantaa rintaliivinsä salataskussa.

Vahvoja tunteita minussa herättää myös Zaran uskomaton selviytyjäasenne. Zara on menettänyt kaikki ihmisoikeutensa – hän ei omista enää vartaloaan eikä oikeutta hallita elämäänsä – eikä hän silti valita. Zara suhtautuu onnettomaan kohtaloonsa vain välietappina ja jaksaa katsoa tulevaisuuteen.
Eläytymisesitys kerrontatapana paljastaa kuitenkin, että ajoittain Zaran itsevarmuus on koetuksella. Zara joutuu vähän väliä vakuuttelemaan itselleen pystyvänsä pakenemaan, ja toimiessaan hänen on jatkuvasti toisteltava yksinkertaisia ohjeita itselleen. Toisaalta yksinkertaisten käytännönasioiden toistelu toimii myös kilpenä, jolla Zara suojaa itseään järkyttävältä todellisuudelta.
Zaran riipaiseva kohtalo ja sisukas elämänasenne tekevätkin kerronnasta piristävän ristiriitaista, kun ällöttävän yksityiskohtainen kuvailu yhdistyy toiveikkaaseen tunnelmaan. Mikä ihana tyttö kyynisen Aliiden rinnalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti